Sirpa Sutisen kolumni: Porukalla ilman palkkaa

Lapsuuskesien heinätystalkoisiin lähdettiin perheen voimin postiautolla Joen kaupungista kohti sukulaisten tiluksia. Heinäpellolla juostiin heinäseipäältä toiselle ”tappityttönä” ja toimitettiin heinättäjille kangaspussissa olalla heinäseipäisiin kaivattuja puutappeja. Heinäajan loppuhuipennus oli heinien polkeminen ladossa. Jos hyvin kävi, sai latoon kyydin hevosvetoisessa heinäkuormassa. Muistoissa on edelleen, miltä heinäpellolla näytti. Työasuun kuului miehillä kulmistaan sidottu kangasnenäliina hattuna, naisilla huivi. Kaupunkilaisilla oli vähän kaupunkilaisemmat vaatteet kuin isäntäväellä. Talkootauoilla sai kylmää mehua ja ruisleipää ladon seinustalla tai ojanpientareella.